”Ei ole terveyden merkki voida hyvin perinpohjaisesti sairaassa yhteiskunnassa”, on sitaatti joka jäi minulle elävästi mieleeen. Olen olettanut itseni olevan sairas jo neljännesvuosisadan, mutta olen huomaavinani tekijöitä jotka ovat merkkejä päinvastaisesta järjestyksestä. On typerää kuvitella ettei ihmisellä olisi muuta vaihtoehtoa, kuin istua ja odottaa, että yhteyskunta muuttuisi paremmaksi. Sen sijaan, aikana jolloin kaikki tämä typeryys, havainnollistamisen dekadenssi ja itsestäänselvyyksien peittely valheilla kukoistaa, on vaarallista olettaa evoluution jättäytyvän vain fyysisen kehityksen airoksi. Myös kollektiivinen ihmisyys, eli yhteiskunta, vaatii evoluutionsa.
Viimeisimpinä vuosina olemme saaneet huomata, miten informaatiotekniikan edistysaskeleet ovat vaikuttaneet yhteisöllisyyteemme, ja vaatineet ensimmäisiä uhrejaan myös hyvinvointivaltioissa. Pistävämpänä esimerkkinä koulusurmaajien ja muiden ”killing spree”-ilmiöiden yleistyminen kielivät tästä sisäisestä taistelusta, johon kaiken tämän informaatiotulvan näkeminen, oppiminen ja ymmärtäminen on johtanut.
Kaksikymmentä vuotta sitten tämä todellisuus ei tullut eteen ilman huomattavaa vaivannäköä. Tänään se kulkeutuu silmiesi alitse pienissä lauseissa, tulee vastaasi jatkuvast päivittyvässä uutissyötössä ja tämän kaiken uuden lisäksi voit kääntyä myös vanhojen lähteiden; televisioiden, radioiden ja lehtien puoleen, mutta niidenkin pelikenttä ja säännöt ovat muuttuneet ympäristön muuttumisen seurauksena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti